sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Black Powder - Ebelsberg 1809

Viime joulun alla alkanut, ja pitkin kevättä pelattu Tonava -kampanjamme eteni Ebelsbergin taisteluun. Ebelsbergin taistelun asetelma oli Tonava -kampanjalle tyypillinen, siinä vetäytyvä Itävallan armeija koetti jälleen viivyttää takaa-ajavaa Ranskan armeijaa. Taistelu käytiin Traun -joen varrella, jossa Ebelsbergin kaupungin kohdalla Ranskan armeija oli onnistunut ylittämään joen. Syynä tähän oli ilmeisesti Itävallan taktinen kömmähdys, joka avasi ranskalaisille etujoukoille mahdollisuuden rynnätä yllättäen yli ehjän sillan ja pureutua silanpääasemaan vastarannalle.

Taistelumme alkoi tilanteesta, jossa Ranska oli levittäytynyt Traunin ylittävän sillan korvaan, ja valmistautui pitämään asemansa, odottaen lisäjoukkoja. Alkutilanteessa Ranskalla oli kaksi prikaatia linjajalkaväkeä, jotka olivat asettuneet sillan molemmille puolille taisteluvalmiuteen. Lisäksi Coëhornin pieni kevyen jalkaväen prikaati eteni kohti Ebelbergin kaupunkia Ranskan vasemmalla sivustalla. Keskellä Ranskan joukkoja liikkui kevyen ratsuväen prikaati, joka oli juuri ylittänyt sillan.

Vastassaan Ranskalla oli kenraali Hillerin johtama Itävallan armeija, jonka suurin osa oli jo vetäytymässä kohti Wieniä. Osa armeijasta oli jäänyt viivyttämään Ranskaa. Ilmeisesti Hillerin passiivisuus oli antanut Ranskalle tilaisuuden livahtaa yli joen. Nyt Hillerin tehtävänä olisi paikata virhe, iskeä vastaan ja työntää Ranska takaisin yli joen. Vastassaan Hillerillä oli kokenut kenraali Massena, joka ei helposti luopuisi saavutetusta sillanpääasemasta.

Kohti Ebelsbergiä

Ranska taisteluun valmistautuneet joukot olivat tilanteessa, jossa vastassa oli määrävahvuudeltaan samankokoinen joukko itävaltalaisia. Taistelun tässä vaiheessa tavoitteena oli pitää sillanpääsema ja turvata reservissä olevien joukkojen joen ylitys. Näin ollen, Massena ei tohtinut siirtyä vahvaan hyökkkäykseen, vaan pyrki saavuttamaan lisää tilaa joen rannasta, jolloin puolustukseen saisi syvyyttä. Selvää oli, että Ebelsbergin kaupunki oli otettava haltuun, sillä sieltä käsin vihollinen voisi tehokkaasti taistella jokea ylittäviä joukkoja vastaan. Joten aiemmin ylläköllä sillan koskemattomana vallanneet eversti Coëhornin ruskeapukuiset tirailleurit marssivat vasemmalla sivustalla kohti kaupunki, kun taas muut ranskalaiset jalkaväkiprikaatit levittäytyivät taistelulinjaan, ja aloittivat etenemisen kohti Itävallan joukkoja. Kevyt ratsuväki karautti kohti oikeaa sivustaa muodostaakseen sinne sivustavarmistuksen.

Itävalta vastasi lähes vastaavanlaisella liikkeellä, ja koko valkopukuinen rintama eteni varovasti kohti Ranskaa, valmistautuen tulitaisteluun. Keskellä Itävallan linjaa olleet raskaat patterit avasivat tulen pitkältä etäisyydeltä. Ebelsbergiä puolustavat jääkärit ja Wienin nostoväki siirtyi sekin asemiin kaupungin muurien suojiin, ja odotti Ranskan kevyttä jalkaväkeä.

Tulitaistelu alkaa

Ranskan päästyä etenemään ampumaetäisyydelle, alkoi tulitaistelu musketeilla ja tykistöllä. Molemmat
osapuolet tulittivat kiivaasti pyrkien saamaan ratkaisevia tappioita aikaan. Mutta kuten tällaisissa tulitaisteluissa tyypillisesti käy, pitkittynyt tulitaistelu aiheuttaa kyllä tappioita vastustajalle, mutta myös omat joukot kuluvat vihollisen vastatulesta, joten rintaman varsinkin rintaman keskikohdassa tappiot alkoivat kasaantua nopeasti, ja linjat menettivät vähitellen taistelukykyään tasapuolisesti. Keskustan käydessä kiivasta tulitaistelua, Itävalta päätti siirtää oman vasemman sivustansa eteenpäin. Samalla Itävallan kevyt ratsuväki siirtyi kohtaamaan Ranskan kevyen ratsuväen, ja hyökkäsi välittömästi. Tästä kehkeytyi koko taistelun ajaksi kevyiden ratsuväkiprikaatien välinen sekava ja raaka hyökkäysten ja vastahyökkäysten sarja.

Linjat kohtaavat oikealla sivustalla

Ranskan oikealla sivustalla voimakkaasti eteen työntynyt Itävallan prikaati oli tullut Ranskan näkökulmasta hyvälle hyökkäysetäisyydelle, ja prikaatinkenraali käynnisti koko prikaatin hyökkäyksen hieman alivoimaiseen itävaltalaisprikaatiin. Isku oli Ranskalle tyyppilliseen tapaan tehokas, mutta Itävallan joukot kestivät sen, vain lievästi horjuen, ja ranskan oikea sivusta juuttui taisteluun lähietäisyydeltä. Samaan aikaan kevyt ratsuväki jatkoi hurjaa taistelua, ja husaareja putoili hevosten selästä puolin ja toisin, mutta husaarien ylpeydellä taistelu jatkui kiivaana. Tällä välin Ranskan kevyt jalkaväki eteni Ebelsbergin kujille, ja aloitti kiivaan lähietäisyydeltä käydyn tulitaistelun itävallan jääkäreitä ja Wienin nostoväkeä vastaan. Samalla suunnalla kolme Ranskan linjapataljoonaa eteni kirkkomaalle ja aloitti tulitaistelun hautausmaalle pureutuneen jääkäripataljoonan kanssa.

Itävallan vastaisku

Kun Ranskan hyökkäys ei johtanut tavoiteltuun Itävallan jalkaväen murtumiseen, oli Itävallan vuoro tehdä vastaisku. Tähän iskuun Hiller määräsi vielä reservissä olleet krenatöörit, jotka siirtyivät esimerkillisellä nopeudella hyökkäykseen ja iskivät vahvasti jo jonkin aikaa taistelussa olleeseen ranskalaiseen linjaan. Isku oli tehokas, ja Ranskan joukot kärsivät suuri tappioita Itävallan eliitin käsittelyssä, ja paikka paikoin Ranska joutui perääntymään, mutta linja ei kuitenkaan murtunut. Ranskan kulutettu linja pyrki vetäytymään taistelusta, ryhmittääkseen joukot uudelleen, niin että koko Ranskan oikea sivusta ei murtuisi. Itävalta kuitenkin paino päälle, ja yhä uudet krenatööripataljoonat iskivät Ranskan linjaan, joka edelleenkin piti. Lopulta Ranska onnistui torjumaan krenatöörien hurjan rynnäkön, ja linja piti. Krenatöörit olivat puolestaan saaneet taistelussa siinä määrin tappioita, että niiden iskukyky oli mennyt. Ranska sai tilaisuuden vetää tappioita kärsineet joukkonsa taaksepäin. Itävallalla ei enää ollut vahvaa intressiä seurata, ja näin oikea sivusta stabiloitui, molempien jäädessä vetämään henkeä. Kevyt ratsuväki oli myös menettänyt taistelukykynsä puolin ja toisin, ja kuin yhteisestä sopimuksesta husaarit käänsivät hevosensa ja ratsastivat kohti omia linjoja vetäytyen pois taistelusta.

Baijeri liittyy taisteluun

Keskikohdalla Baijerilainen prikaati oli ylittänyt sillan ja siirtyi eteenpäin vapautaakseen keskustan tulitaiselussa pahoin kuluneen ranskalaisen prikaatin. Baijeri eteni kohti Itävallan linjaa, aloittaen nyt puolestaan tulitaistelun. Itävalta vastasi tähän siirtämällä keskikohdan reservit eteen, ja hetki sitten keskusssa käyty tulitaistelu sai uusinnan. Tämäkin tulitaistelu johti molempien osapuolten tasapuoliseen kulumiseen, eikä lopulta johtanut mihinkään selvän ratkaisuun. Sen verran tulitaistelu kuitenkin sai tappioita aikaan Baijeilaisissa, että nämä joutuivat vetäytymään. Ranskan ylipäällikkö seurasi tätä huolestuneena, sillä mikäli Ranskan keskusta sillan kohdalla ei pitäisi, pystyisi Itävalta sulkemaan ylityspaikan ja motittamaan loput ranskan joukot joen varteen. Turvatakseen keskustan säilymisen, kirkkomaalla taistellut linjajalkaväki siirtyi tulittamaan Itävaltaa tien varteen sivustasta, mikä helpotti painetta Baijerilaisten suunnassa. Keskusta saatiin siis suojattua, ja sivustaan siirtynyt ranskalainen linja esti Itävalla liikkumisen eteenpäin. Ebelsbergissä Ranskan kevyt jalkaväki puski vääjäämättä jääkärit pois kaupungista, ja kun loputkin Wienin nostoväestä kärsi niin raskaita tappioita, että se vetäytyi kokonaan taistelusta, oli kaupunki Ranskan.

Taistelu päättyy

Lopulta laukausten vaihto väheni ja molemmat joukot vetäytyivät hitaasti taktisesti taaksepäin, ollakseen suojassa tulitukselta. Kummallakaan armeijalla ei ollut enää käytännössä voimia uuteen hyökkäykseen, joten taistelu Ebelsbergistä loppui. Ranskan joukot olivat saaneet suojattua joen ylityspaikan ja vallaneet Ebelsbergin kaupungin, joten tavoiteet oli saavutettu. Kumpikaan osapuoli ei kokenut massiivisia tappioita, sillä Ranska ei menettänyt yhtään kokonaista prikaatia, ja Itävalta ilmeisesti vain yhden. Toisaaltta molempien joukot kärsivtä raskaita tappioita, jonka seurauksena nämä joukot joutuisivat udellen ryhmittymään ja odottamaan vahvistuksia jonkin aikaa.

Massena oli saavuttanut voiton kovalla hinnalla, mutta tie Wieniin olisi nyt auki perässä seuraaville joukoille.

Husaarit iskevät yhteen uudelleen ja uudelleen.
Ranskalainen prikaati siirtyy taisteluun kirkkomaalle.
Jääkärit asemissa hautausmaal laidalla.
Itävallan linjan keskikohta, tykkipatteri edessä.
Kenraali Hiller adjutantteineen ennen taistelun alkua.
Kenraali Massena adjutantteineen.
Ebelsberg ennen taistelun alkua.
Tulitaistelu alkaa.
Ranskan linja etenee hautausmalle.
Coëhornin joukot kohtaavat Itävallan jääkärit kaupungin kujilla.
Marssia yli hautojen.
Ranskan oikean sivustan massiivinen linjataistelu.
Rintaman keskikohta sillan tuntumassa, tämä oli kriittinen paikka.
Taistelu päättyy, ja Hiller pohtii olisiko sittenkin pitänyt pysäyttää Ranskan joen toiselle puolelle.
Jälleen hieno peli! Vaiherikas ja paikka paikoin hyvin jännitävä peli, jonka jännite kesti hienosti miltei viimeiselle kierrokselle. Tulos oli Ranskan voitto, mutta muutaman kerran Ranskan ylipäällikkö oli todella huolissaan tilanteesat, ja vain joukkojen sitkeys oikealla hetkellä pelasti tilanteen. Näin kävi sekä oikean sivustan että keskustan taisteluissa, jossa molemmissa ranskalaisen prikaatin murtuinen olisi ollut katastrofi, joka olis johtanut Itävallan voittoon.

Seuraavaksi etenemme kohti Aspen - Esslingiä, ja sen jälkeen kampanjan päättävään Wagramiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti