Isku Draconis Primelle

Tässä hieman toisenlainen raportti viime viikonlopun Mega Apocalypse pelistämme. Ajattelin kuvata  Elysian Drop Platoonin operaation taistelumme toisena päivänä, jolloin 46 Drop Troopperia ja komissaari pudottautuivat vahvistuksina keskelle kiivainta taistelua. Tarina on luutnantti Yurikin viimeinen sotatoimi. 

Tämän joukon esittelin pari viikkoa sitten, ja nyt kerron miten heille kävi tositoimissa.

Luutnantti Yurik havahtui koneen tärähdykseen ja tajuntaan nousi taas korvahuumaava Valkyyrian turbiinien melu. Hän tiesi kokemuksesta, että kone oli laskeutunut nyt lähestymiskorkeuteen, jossa se kulkisi viimeiset minuutit, ennen varsinaista maahanlaskua. Nuori luutnantti nosti katseensa koneen kuljetustilaan ja siellä istuviin komentoryhmän ja skanneriryhmän sotilaisiin. Sotilaat olivat keskittyneitä ja hiljaisia, kuten hänkin, ja jännitys näkyi kaikkien kasvoilta. Mahtoivatkohan sotilaat havaita hänen jännityksensä, pohti Yurik mielessään. Yurik käänsi katseensa kuljetustilan etuosaan, jossa aivan sivuoven vieressä istui kivikasvoinen komissaari, joka ei näyttänyt hermostuneelta, vaan ainoastaan, jollain tavalla kylmältä. Komissaarin tyhjä katse kohtasi Yurikin katseen, jäätävät silmät saivat kylmät väreet kulkemaan Yurikin selkää pitkin. Totta puhuen komissaari pelotti Yurikia, ja hän tiesi hyvin mitä oikeuksia komissaarilla olisi, jos tämä toteaisi Yurikin epäkelvoksi upseeriksi.

Saadakseen ajatukset pois karmivasta komissarista, Yurik palasi mielessään saamaansa briiffiin. Hänen joukkueensa oli neljännen aallon vahvistuksia, joita lähetettiin jo vuorokauden riehuneeseen kiivaaseen taisteluun Forge Worldin herruudesta. Saamiensa hajanaisten tietojen mukaan maassa taistelivat jo Mentor ja Crimson Fist chapterin mariinit kaartin panssarijalkaväen rinnalla, tukenaan Titaaneja! Yurik ei ollut aiemmin ollut samassa taistelussa titaanien kanssa, vaikka oli usein nähnyt niiden massiivisia kuljetusaluksia kiertoradoilla. Pelkkä ajatus moisten sodanjumalten näkemisestä taistelualueella, pani sydämen tykyttämään entuudestaan.

Yurikia kuljettavan lentueen johtokone.

Näissä ajatuksissa Yurik katsoi ulos kuljetustilan ikkunasta, ja näki kahden laivastonharmaan Valkyyrian lentävän oman koneensa rinnalla kevyesti turbulenssissa heilahdellen, niissä ja hieman edempänä lentävissä kahdessa toisen lentueen koneessa, kulki Yurikin joukkue kohti maahanlaskupaikkaa, joka oli epäilemättä ”kuuma”.  Tilanne ei miellyttänyt nuorta luutnanttia, mutta se ei ollut mitenkään uutta, näin se usein meni, pudotus keskelle kiivainta taistelua. Yurik ei edes jaksanut ajatella, mitä siitä seuraisi, se selviäisi kohteessa, nyt vain odotettaisiin...

Yurikin johtaman maahanalaskujoukkueen oli määrä saapua taistelualueelle toisen sotapäivän aamuna joko varmistamaan jo saavutettuja kohteita tai ottamaan tietyt kohteet haltuun. Viiden Valkyyrian ja Vendettan muodostelma pudottautui Draconis Primen ilmatilaan ja kaarsi kohti Yurikin juuri saamia koordinaatteja.

Valkyyriat laskeutuvat kohteelle.

Lähestyessään taistelualuetta lentäjät ihmettelivät ilmatorjunnan vähäisyyttä, ja koneet pääsivätkin saapumaan kohdealueella lähes häiritsemättä. Kohteet sijaitsivat kohtuullisen avoimella osalla taistelukenttää, aivan sen keskialueilla. Yurik kurkisti nopeasti kaartavan Vendettansa ikkunasta alas kohteeseen, ja rekisteröi molemmat kohteet pahoiksi miestensä kannalta. Molemmat pudotuskohteet sijaitsivat vihollisen taistelulinjan välittömässä läheisyydessä, joten Yurikin joukkueelle jäisi vain ensi-iskun mahdollisuus, ja tällä iskulla pitäisi eliminoida suuri määrä vihollisen taistelutahtoa ja saada heidät vetäytymään asemistaan. Jos tämä ei onnistuisi, hänen miehensä olisivat lopun elinaikansa vihollisen ristitulessa, vailla merkittävää suojaa. Yurik sulki silmänsä ja huokasi syvään. Nyt hän ymmärsi, miksi kukaan ei ollut ampunut lähestyviä joukkueen koneita, ei tarvinnut, maassa oli riittävästi maaleja. Taistelu oli huipussaan, ja hävitys oli totaalista. Tuohon lihamyllyyn he olivat menossa…

Radio heräsi eloon, ja taistelua maasta johtava kaartin johtaja, ilmoitti Yurikille viime hetken muutoksen. Hänen  piti irrottaa yksi ryhmä välittömästi kohteeseen 23. Kuin vastauksena,  Yurik käskytti ryhmän kaksi, jonka kone oli lähimpänä asema 23:n kohdetta, hyppäämään koneesta Crav Chuteilla. Ryhmää kaksi kuljettanut valkyyria kiepahti syöksyyn kohti maata, muut koneet jatkoivat normaalia taistelulähestymistä.

Katse koneesta kohteeseen...

Suojatulta!

Pathfinderit maassa.

Tehtyään viimeisen kaartavan lähestymisen matalalentoon, joukkueen jäljellä olevat koneet avasivat tulen maamaaleihin, joita vihollinen tarjosi runsaasti. Tämän tulivalmistelun aikana Yurik näki ryhmän kaksi hakevan suojaa lähes avomaastosta ja avaavan suojatulen kohti lähimetsässä olevaan vihollista kohteen 23 välittömässä läheisyydessä.

Joukkueen Valkyyriat laskeutuivat moottorit karjuen kohti maata ja heti jalasten koskettua, joukkueen miehet syöksyivät koneesta ulos koneiden heavy bolttereiden jyskyttäessä suojatulta vihollista kohti. Yurik tunsi maan jalkojensa alla, ja katsoi ympärilleen, ensikertaa maan tasalta. Jos tilanne näytti pahalta ilmasta käsin, niin maasta se tunti pahalta. Maa vavahteli raskaiden aseiden räjähdyksistä, kun Titaanit sylkivät meteorinomaisia ammuksia ympäriinsä. Xenojen tuntemattomien sädeaseiden viivat halkoivat ilmaa, kun Titaanit saivat tulta puoleensa. Hän kohteidensa lähimaastossa liikkui hirviömäisiä olentoja, joista osan Yurik tunnista kaaos-sotureiksi, ja osaa hän ei tunnistanut lainkaan. Näitä havaintoja tehdessään, tehdessään Yurik käskytti joukkuettaan lähestymään kohteita ja avaan tulen viholliseen.

Elysialaiset maassa!

Joukkueen ryhmät pääsivät maahan onnistuneesti, ja yksikään kone ei tuhoutunut lähestymisen aikana. Heti maahan päästyään ryhmä avasivat tulen lähimpiin vihollisiin, liekinheittimin ja lasgunein.  Osa tulesta oli tehokasta, koko ryhmä Dark Eldar –sotureita kaatui hengettömänä maahan. Saman kohtalon koki kaaos – käännynnäisten raskaiden aseiden ryhmä. 

Tulta viholliseen, Dark Eldarit saavat tuliryöpyn!

Mutantit vastaavat tuleen.

Yurik ja Komissaari maassa, move, move!

Yurik tunsi maan jalkojensa alla, ja katsoi ympärilleen, ensikertaa maan tasalta. Jos tilanne näytti pahalta ilmasta käsin, niin maasta se tunti pahalta. Maa vavahteli raskaiden aseiden räjähdyksistä, kun Titaanit sylkivät meteorinomaisia ammuksia ympäriinsä. Xenojen tuntemattomien sädeaseiden viivat halkoivat ilmaa, kun Titaanit saivat tulta puoleensa.

Kohteiden lähimaastossa liikkui hirviömäisiä olentoja, joista osan Yurik tunnista kaaos-sotureiksi, ja osaa hän ei tunnistanut lainkaan. Näitä havaintoja tehdessään, Yurik käskytti joukkuettaan lähestymään kohteita ja avaan tulen.

Yurik luo katseensa taistelualueelle

Miehet, kiinnittäkää pistimet!

Yurikin veteraani- ja komentoryhmä olivat laskeutuneet Tyranidien Biotitaanin jalkoihin, ja avasi lähietäisyydeltä tulen melta-aseilla. Melta iskemät selvästi vahingoittivat Biotitaania, mutta se ei kaatunut, joten Yurik komensi miehensä valmistautumaan rynnäkköön, aktivoiden samalla Power Fistinsä.

Sitä ei tarvittu, sillä Biotitaani tuhoutui kaartin raskaiden aseiden ja Valkyyrioiden yhteistulituksessa.

Yurik oli päässyt lähelle kohteita, ja nyt olisi vielä vallattava ne Imperiumin nimeen, hän ilmoitti ryhmänjohtajilleen etenemiskäskyn, ja se oli Yurikin viimeinen. Koko Elysialaisjoukko sai vastaansa valtavan tulimyrkyn käytännössä kaikilta vihollisen läheisiltä yksiköiltä. Yurikin ryhmä kaatui vastustajan panssarien yhteislaukaukseen, komisaari ensimmäisten joukossa.

Elysialaiset raskaan vihollistulen alla.

Veteraanit tulittavat meltoillaan, ja vox operaattori välittää tilannekuvaa.

Ensimmäisenä hypännyt ryhmä kaksi, kaatui kaaos Obliteraattorien tuleen, ja ties kenen muun. Ryhmän kolme kimppuun hyökkäsi kaaosmutantteja, jotka löivät Elysialaiset maahan nopeasti. Aivan avoimelle jäänyt ryhmä neljä sai tulesta niin raskaat tappiot, että ryhmän rippeet katsoivat parhaaksi vetäytyä kohti omaa linjaa.

Kohti kotia, ilman miehiä...

Yurik katsoi sammuvin silmin, joukkueensa elossa olevan viiden miehen vetäytymistä, ja ei voinut mielessään tuomita heitä.

Yurikin joukkueen Valkyyriat ja Vendettat jatkoivat sotaansa maataistelukoneina, tietämättä palaavansa takaisin ilman lastiaan. Yurikin joukkueen sota Draconis Primen taistelussa oli ohi, ja yksi episodi valtavassa taistelussa oli näytelty.